maanantai 31. heinäkuuta 2017

Heinäkuun kirjavinkki: Tyttö muiden joukossa

Monien mielestä kesällä riippumatossa voi lukea vähän kevyemmin, minusta kesällä kuuluu lukea kevyesti. Se ei tarkoita sitä, että lukisin mitä vain roskaa. Viihdettä voi kirjoittaa hyvin ja huonosti, ja Mhairi McFarlane kuuluu niihin kirjoittajiin, jotka todistavat, että viihdettäkin voi kirjoittaa hyvin.


Tyttö muiden joukossa
Kuva: HarperCollinsNordic
Tyttö muiden joukossa (Who's that girl) alkaa hääjuhlista, joiden sulhanen sattuu olemaan päähenkilö Edien pitkäaikainen ihastus. Kun sulhanen suutelee Edieä, syyttävät kaikki (Edie mukaan luettuna) Edieä häiden pilaamisesta. Koska sekä morsian että sulhanen ovat Edien työkavereita, lähtee Edie pakoon kiusaukseksi yltyvää kohua kotipaikkakunnalleen. Siellä hän saa tehtäväkseen kirjoittaa kirjan komeasta näyttelijästä Elliotista, ja arvata voikin, mihin tämä johtaa. 

Loppu ei kuitenkaan ole ihan niin itsestäänselvä kuin chick litissä yleensä, vaikkei nyt ehkä mitenkään erityisen yllätyksellinenkään. Lopun ennalta-arvattavuus ei mielestäni sinänsä lainkaan vähennä chick litin viehättävyyttä (enkä edes ymmärrä, miksi lopun pitäisi olla jotenkin yllätyksellinen, kun chick litin tarinoihin oleellisesti kuuluu kasvu, eli kirjat keskittyvät matkaan eivätkä määränpäähän), mutta annan kyllä plussaa siitä, että McFarlane on onnistunut saamaan loppuun vielä pientä lisäjännitettä. Siltikään hän ei kikkaile liikaa tai petä lukijan romanttisia odotuksia. Loppuratkaisu tässä tarinassa on paras, ainoa ja oikea.

Mhairi McFarlane edustaa ehdottomasti chick litiä parhaimmillaan, mutta tuli minulle tutuksi vasta viime keväänä, kun luin Sinuun minä jäin. Harvoin joku kirjailija saa niin monta kertaa hymyilemään ja olemaan niin täysillä päähenkilön puolella. McFarlane kirjoittaa harvinaisen viihdyttävästi ja hersyvät kielikuvat naurattavat suomennettuinakin. 

Hienointa McFarlanen tekstissä on kuitenkin se, ettei se ole täyttä hömppää. Hän tekee koko ajan teräviä havaintoja ihmissuhteista ja pari-kolmekymppisten elämästä. Tyttö muiden joukossa käsittelee myös julkisuutta ja julkikuvaa, nettikiusaamista ja somemaailman harhaa. Kaikki ovat ajankohtaisia aiheita, siis myös sellaisia, joista on jo paljon sanottu. Mitään täysin uutta näkökulmaa McFarlane ei pysty tarjoamaan, mutta käsittelee aiheita raikkaasti ja ainakin paljon kiinnostavammin kuin moni muu kirja. 

Onneksi minulla on vielä pari McFarlanen kirjaa lukematta, joten pääsen nautiskelemaan laadukkaasta viihteestä myös vuoden pimeämpänä aikana!

P.S. Tämä kirja oli 56. lukemani kirja tänä vuonna. Tällä hetkellä menossa kirja numero 60. Laskujeni mukaan tällä vauhdilla luen sopivasti 100 kirjaa Suomi 100-vuoden kunniaksi :)

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Kuinka markkinoida omakustannetta?

Hyvänkin tekstin tarvitsee löytää lukijoidensa luo. Mutta kuinka ihmeessä se tapahtuu? Kuinka omakustannetta voisi markkinoida, vaikka käytettävissä ei ole rahaa eikä apuvoimia?

En tiennyt juuri mitään kirjan markkinoinnista, kun julkaisin 30 ennen 30:n, joten lähdin matkaan nollasta nollabudjetilla. Markkinointimatkani aikana olen ylittänyt itseni, yllättynyt ja onnistunut, mutta myös tehnyt aloittelijan virheitä ja kohdannut pettymyksiä. 

Nämä 15 +1 vinkkiä kirjan markkinointiin on koottu omista kokemuksistani.

1. Tee hyvä teksti.
Tämä askel on välttämättömin ja tärkein, joten siihen kannattaa ehdottomasti käyttää eniten aikaa. 
On toki aika itsestäänselvää, että kirjoittajalle teksti on aina tärkein ja että vain hyvä teksti kannattaa julkaista. Mutta. Vaikka suhtauduinkin todella vakavasti tähän vaiheeseen, mietin jälkeenpäin, olisiko sittenkin pitänyt etsiä vielä yhdet tai kahdet silmäparit tekstiä kommentoimaan. Koska siinä vaiheessa kun teksti on kaikkien luettavissa, sen oikeasti haluaa olevan hyvä.

2. Panosta ulkonäköön.
Mieti, millä perusteella itse tartut kirjaan kirjahyllyssä. Kyllä vain, houkutteleva ulkonäkö houkuttelee myös lukemaan. Minä olin liikkeellä pienellä budjetilla, joten tein kannen itse. Kehotan kuitenkin miettimään, olisiko tämä se paikka, jossa käyttäisi hieman rahaa ja pyytäisi apua ammattilaiselta. Vaikka ulkonäkö ei ole kirjassa todellakaan tärkeintä, on sillä kuitenkin suuri vastuu ensivaikutuksesta.

Oman kirjani kannen tein canva.com-sivustolla.




3. Mieti markkinointia jo ennen julkaisua.
Tässä vaiheessa tein kaikki mahdolliset virheet, koska en ensin edes aikonut markkinoida kirjaani mitenkään. (Lisää ajatuksistani ja tunteistani tähän liittyen täällä.) Kirja ei kuitenkaan löydä lukijoita, jos ei siitä kukaan kerro eteenpäin. Koska markkinointia on pakko ajatella, kannattaa sitä ajatella mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Mitä suunnitellummin kirjaa markkinoi, sen paremmin se varmasti onnistuu.

Kannattaa tietenkin ensin ottaa selvää, mitä muut ovat tehneet. Postauksen lopussa muutama lukuvinkki minulta.

4. Mieti, mikä kirjassasi on erityistä.
Tämäkin on tavallaan itsestäänselvää, mutta minulla kesti silti tajuta tämä. On turhaa tarjota kirjaa luettavaksi tai ostettavaksi, jos ei edes itse tiedä, mitä se edustaa ja miksi se kannattaisi lukea.

30 ennen 30 on esimerkiksi suomalaista chick litiä. Se on kansainvälisten esikuviensa mukaisesti kepeää ja hieman liioittelevaa, mutta siinä ei shoppailla merkkivaatteita suurkaupungin kaduilla. Tapahtumien näyttämönä on suomalainen pikkukaupunki ja päähenkilönä tavallinen arjen sankaritar.

5. Tee kirjallesi myyntisivu.
On hyvä, että kirjasta on löydettävissä lisätietoja netistä. Myyntisivusta kannattaa tehdä tietenkin mahdollisimman näyttävä ja myyvä, ja sitten kannattaa tietysti miettiä, miten saisi ihmiset vielä tulemaankin sivulle.

Mietin itse, tekisinkö kirjalle omat kotisivut, mutta päädyin ratkaisuun, jossa kirjalla on oma sivunsa blogissani sekä Facebook-sivu. Kerron sivuilla kirjasta ja kuinka siihen pääsee tutustumaan sekä jaan uutisia kirjaan liittyen, mm. tietoa kirjastojen tilauksista, haastatteluista, arvonnoista, arvioista jne. 

6. Tee Facebook-kampanja. (Tai muu sometempaus.)
Somemarkkinoinnista puhutaan monesti kuin se olisi oikotie onneen. Teknisesti on toki helppoa luoda somesisältöä, ja teoriassa sille voi nopeasti ja ilmaisesti saada paljon näkyvyyttä. Todellisuudessa some on niin valtavan täynnä kaikkea, että vaaditaan taitava ja onnistunut postaus, että se lähtee leviämään, ja siltikin vähän tuuria. Hätäisesti hutaistu postaus harvemmin lähtee lentoon, vaan näkyvyyden saaminen voi vaatia jatkuvasti tuotettua sisältöä. 

Minulla ei ollut aikaa eikä energiaa massiiviseen somekirjoitteluun, mutta pidin Facebookissa joulukalenteria kirjaan ja jouluvalmisteluihin liittyen. Järjestin myös gallupin, jonka vastaajien kesken arvoin palkinnoksi kirjan tai kahvit.

7. Ehdota luettavaa bloggaajille.
Laita rohkeasti viestiä kirjabloggaajille, kerro heille kirjastasi ja ehdota, että he lukisivat sen. Viestiä lähettäessä kannattaa miettiä, kenen blogiin kirja sopisi. Viestejä ei kannata lähettää kaikille mahdollisille bloggaajille, jo senkin takia, että ainakin itse haluaisin viestini olevan persoonallinen, jolloin on todennäköisempää, että myös kirja kiinnostaa. (Joitain lisävinkkejä kirjabloggaajien lähestymiseen löydät BoD:n omakustantajapäivästä kertovasta blogitekstistäni.)

Huomasin kuitenkin, etten lainkaan osannut ennustaa, kuka kirjaani tarttuisi. Jotkut, joiden oletin innostuvan, eivät edes vastanneet viestiini, mutta sen sijaan 30 ennen 30 arvosteltiin Kirjavinkeissä, vaikken todellakaan odottanut saavani arviota sieltä. 

8. Kerro kirjastasi medialle.
Tämä tuntui todella oudolta ja jouduin keräämään kauan rohkeutta, että uskalsin lähestyä lehtiä. Tässäkin kohtaa mietin ensin, mitkä lehdet voisivat olla kiinnostuneita minusta tai kirjastani, enkä lähetellyt sähköpostia koko maan lehdistölle.

Pidin epätodennäköisenä, että minä tai kirjani herättäisimme kiinnostusta, mutta yllättävää kyllä, minua haastateltiin sanomalehti Karjalaiseen sekä Kotiseutu-uutisiin. Oli aivan mieletöntä saada kirjasta vielä arviokin Karjalaiseen! 

9. Hyödynnä kontakteja.
Kotiseutuni lehdet kiinnostuivat minusta, joten kirjani sai huomiota pohjoiskarjalaisen taustani takia. Kannattaa siis miettiä, minne oman sosiaalisen verkoston lonkerot ulottuvat. 

Tietenkin jos tunnet (jonkun joka tuntee) kirjakauppiaan, kustannustoimittajan, toimittajan, kirjabloggaajan tai markkinoinnin asiantuntijan, sen parempi. Ota yhteyttä. Kaikki apu, jonka voit saada, on arvokasta.

10. Ole valmis olemaan itse esillä.
En halunnut kirjaa julkaistessani olla mitenkään esillä, halusin vain, että kirjaani luettaisiin. Sitten äkkiä olinkin menossa Karjalaisen haastatteluun. Apua, kuvani oli tulossa lehteen!

Niinhän ne väittävät, että kirjoittaja on se varsinainen tuote, jota myydään, kirja vain sivuseikka. Kirjoittajalle ajatus on tietenkin kummallinen, koska kirjoittajalle teksti on aina tärkein. Myös introverttina tyyppinä esillä oleminen ei ole mitenkään erityisen houkuttelevaa.

Toisaalta itsekin luen todennäköisemmin kirjan, jonka kirjoittajasta olen lukenut tai kuullut aiemmin. Joten ehkä kannattaa miettiä itselleen sopivaa tapaa tuoda itsensäkin esiin. Kaikkea ei silti tarvitse kertoa.

En ole ollut kovin aktiivinen tämän asian suhteen itse, mutta en tietenkään kieltäydy tilaisuuksista tulla nähdyksi. Haastattelujen lisäksi sain kunnian tulla lisätyksi pohjoiskarjalaisten kirjailijoiden Latvavesiltäsivustolle.

11. Ole yhteydessä kirjastoihin.
Suomen kirjastolaitos on mahtava paikka. Se haluaa tarjota jokaiselle jotakin, ihan todella. Yllätyin siitä, miten avomielisesti kirjaani tilattiin eri puolille Suomea. (Tämä kannattaa tehdä jo sen takia, että on kiva miettiä, missä ja kenellä lainassa olevat kappaleet ovat...)

12. Myy itse.
Tilasin itselleni pienen painoksen myytäväksi tutuille. Kädestä käteen oli mahdollista myydä kirjaa ostajalle halvemmalla ja kuitenkin saada siitä itse parempi tuotto. Ostaja sai myös tietenkin henkilökohtaisen omistuskirjoituksen.

Sukulaiseni, ystäväni ja tuttavani olivat mielettömän positiivisia ja kannustavia, enkä voi kiittää heitä tarpeeksi siitä, että he uskoivat tekstiini niin paljon, että ostivat sen. Tulin kirjaa myydessäni samalla tavanneeksi tuttuja, joita en ollut nähnyt pitkään aikaan, joten jo senkin takia koko projekti oli kannattava.

13. Huolehdi, että kirjasi löytyy lukupalveluista.
Kirjan olisi hyvä löytyä ainakin Goodreadsista ja Kirjasammosta. Ei ole haittaa, jos kirjan lisää jollekin lukulistalle. Tietenkin lukijoiden arviot ovat plussaa.

Omasta kirjastani on myös Wattpadilla houkutteena muutama luku luettavaksi.

14. Osallistu kilpailuun. 
Kannattaa pitää silmät auki, jos lähistöllä on kilpailu, jonka kautta voisi saada kirjalle tai itselleen näkyvyyttä. Omakustanteita on palkittu ainakin Möllärimestari- ja Indie Book Awards -kilpailuissa, mutta oman kirjani julkaisun ajankohtaan ei kumpikaan sopinut.

Silmät kannattaa pitää kuitenkin auki, jos kohdalle osuus jotain, joka voi matkan varrella auttaa. Omalle kohdalleni osui BoD:n markkinointikilpailu, jossa oli mahdollista voittaa kirjoja tai kirjailijahaastattelu.

15. Ole luova.
Jos keksit jotain, mitä kukaan muu ei ole aiemmin tehnyt, onnistut varmastikin herättämään paremmin kiinnostusta. Voisiko kirjan ympärille järjestää jonkinlaisen tempauksen tai olisiko jossain joku taho, jota se voisi kiinnostaa? 

+ Älä lannistu.
Tämä bonusvinkki on itse asiassa yksi tärkeimmistä. Kaikki ei ole omissa käsissä, vaikka olisi valmis tekemään paljon töitä. Kaikki viestit eivät saa vastausta ja kirjan menestyminen on todella monen tekijän summa. Vanha totuus pätee kuitenkin tässäkin: Jos ei edes yritä, ei voi voittaa.

Tässä vielä linkkejä, joiden takana pohditaan omakustanteiden ja kirjojen markkinointia yleisesti: 
Tarja Leinosen opinnäytetyö: Pienkustantamon kirjailijan markkinointipanos
Jussi Keinonen: Kannattaako kirjoja mainostaa (Kiiltomato)
Markkinoinnin syvin olemus (Kirjailijan taiteilijaelämää)
Kirjan markkinoinnista (Normandiani)
Monipuolinen markkinointi myy kirjaa (BoD-blogi)
Kokemuksia omakustantamisesta (Koko lailla kirjallisesti)
Näin rikastut omakustanteilla (Maijan ilmestykset)
Käsikirjoitus on valmis, mitä seuraavaksi (Ei oo totta)
Viisi vinkkiä luovaan markkinointiin (Type & Tell -blogi)
Aki Järvisen vinkit markkinointiin (Image -blogi)

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Kesäkuun kirjavinkki: Kerro minulle jotain hyvää


En varmaankaan ole ainoa, jolle JoJo Moyesin kirjan hehkutus ja viimeistään tämä traileri aiheuttivat vastareaktion. En ollut kovin innostunut lukemaan kirjaa, koska olin ihan varma, että kirja on kamalaa itketyssiirappia ja todennäköisesti puoliksi vaivaannuttavaa, puoliksi epäuskottavaa luettavaa.

Naisten viihteen kirjoittajana katsoin kuitenkin velvollisuudekseni tutustua JoJo Moyesin kirjaan Kerro minulle jotain hyvää. Negatiivinen ennakkoasenteeni oli ehkä vain hyväksi, koska kirja pääsi yllättämään minut. 

Suurimmat ennakkoluuloni liittyivät siihen, miten realistisesti halvaantuneen Willin elämää kuvataan, ja miten onnistuneesti Moyes rakentaa rakkaustarinan pyörätuolissa olevan ja terveen ihmisen välille. Kirja on eittämättä viihteellinen, mutta Moyes ei sorru romantisoimaan liikaa halvaantuneen elämää eikä tekemään Willistä jonkinlaista pyhimysmarttyyria. Willin hoitotoimenpiteitä, kipuja ja kiukutteluja kuvataan myös kirjassa.

Molemmat päähenkilöt Will ja Louise tuntuvat eläviltä ja heissä on sopivasti säröä. Lisäksi heidän välillään oli jotain, joka tuntui ihan oikeasti aidolta. Minä uskoin heidän rakkaustarinaansa.

Ja kyllä, tirautin pari kyyneltäkin lopuksi, joten sen itketyksen suhteen olin oikeassa.

Kirjassa nostetaan esille myös vaikeita teemoja, ennen kaikkea oikeus päättää itse omasta elämästään ja sen lopettamisesta. Vaikka teema on rankka, ei kirja ole missään vaiheessa raskasta luettavaa. Moyes ei mene teemaan liian syvälle, muttei kuitenkaan jätä käsittelyä pakolliseksi pintaraapaisuksi. Oikean syvyyden löytäminen onkin tämän kirjan parhaita puolia.

Kuva Gummeruksen sivuilta
Kirjalle on ilmestynyt myös jatko-osa, Jos olisit tässä. Se kiinnosti minua jo sen takia, ettei Moyes selvästikään ollut aikonut kirjoittaa sitä, ennen kuin sille jättimenestyksen myötä tuli tilausta. Jatko-osan kirjoittaminen on aina haaste, ja Louisan ja Willin tapauksessa jatko-osan alkuasetelma on ehkä vieläkin suurempi haaste.

Moyes onnistuu rakentamaan jatko-osaan myös oman tarinansa, mutta en lukiessani päässyt täysin tunteesta, että luin ensimmäisen osan menestykseen ja sen fiilistelyyn perustuvaa jatko-osaa. Kirja on viihdyttävä, mutta ei ollenkaan samalla tasolla koskettava kuin Kerro minulle jotain hyvää. 

Se ei sinänsä ole yllättävää, koska Kerro minulle jotain hyvää on oikeasti poikkeuksellisen onnistunut teos.