keskiviikko 13. joulukuuta 2017

100 kirjaa

    Tänä vuonna tavoitteeni oli lukea 100 kirjaa. Tavoite on nyt  täynnä ja onnittelen itse itseäni! 

    11 kirjaa olen esitellyt kuukauden kirjavinkki - teksteissäni. Ne eivät ole 11 parasta tänä vuonna lukemaani kirjaa, vaan oman kuukautensa suosikkeja, syystä tai toisesta. 

Tämän vuoden suurin muutos lukutottumuksissani oli, että aloin lukea e-kirjoja. Ne ovat käteviä työmatkoilla, jotka ovat ensisijaista lukuaikaani. Pidän silti edelleen enemmän paperikirjoista.
Toinen suuri muutos on se, että lainaan nykyisin yhä vähemmän kirjoja kirjaston hyllystä näppituntumalla. Viime aikoina lähes kaikki kirjat ovat tulleet minulle varattuina, eli etsin aktiivisemmin itselleni sopivaa/kiinnostavaa/ uuden tyyppistä luettavaa esim. kirjablogeista. 
Luin myös aiempaa enemmän nuorten kirjoja (taustatutkimusta) ja tietokirjoja, joita olen aiemmin suorastaan vältellyt. 

Kuvittelin lukeneeni monipuolisesti, mutta listaa lukiessani huomasin, etten ehkä sitten kuitenkaan ihan niin ennakkoluulottomasti, kuin olin kuvitellut. Ensi vuonna tavoitteeni voisikin olla lukea hieman enemmän mukavuusalueen ulkopuolelta. Lukuvinkkejä otan aina mielelläni vastaan!


Vuonna 2017 (tähän mennessä) lukemani kirjat:
(kirjailijan mukaan aakkosissa)

1.       Ahern, Cecelia: Mitä huominen tuo tullessaan
2.       Alakoski, Susanna: Sikalat
3.       Alatalo, Katri: Karnin labyrintti
4.       Alatalo, Katri: Käärmeiden kaupunki
5.       Alcott, Louisa M: Naamion takana
6.       Bach, Richard: Lokki Joonatan
7.       Barbery, Muriel: Haltiaelämää
8.       Benjamin, Ali: Mitä sain tietää meduusoista
9.       Berest, Anne et al: Pariisitar, missä ja milloin vain
10.   Bradley, Alan: Kuolema ei ole lastenleikkiä
11.   Burton, Jessie: Nukkekoti
12.   Byrne, Rhonda: Salaisuus
13.   Carole, Maria: Tulen tyttäriä
14.   Cline, Emma: Tytöt
15.   Frank, Anne: Nuoren tytön päiväkirja
16.   Gawdat, Mo: Onnellisuuden yhtälö
17.   Gilbert, Elizabeth: Big Magic
18.   Hallava, Anna: Operaatio huulituli
19.   Hallava, Anna: Sammakkoprinsessa
20.   Hassinen, Pirjo: Sauna paradis
21.   Havaste, Paula: Tuulen vihat
22.   Heikkilä, Mervi: Louhen liitto
23.   Heiskanen, Heli: Herkkyyden voima
24.   Hirvisaari, Laila: Hiljaisuus
25.   Hirvonen, Elina: Kun aika loppuu
26.   Holopainen, Anu: Ilmestyskirjan täti
27.   Hubara, Koko: Ruskeat Tytöt
28.   Itkonen, Juha: Minun Amerikkani
29.   Itäranta, Emmi: Kudottujen kujien kaupunki
30.   Izzo, Kim: Avioliitto Jane Austenin tapaan
31.   Jones, Sadie: Ehkä rakkaus oli totta
32.   Jääskeläinen, Pasi Ilmari: Lumikko ja yhdeksän muuta
33.   Jääskeläinen, Pari Ilmari: Taivaalta pudonnut eläintarha
34.   Jääskeläinen, Pasi Ilmari: Väärän kissan päivä
35.   Kamunen, Mikko: Ikimetsien sydänmailla
36.   Kapari-Jatta, Jaana: Pollomuhku ja posityyhtynen
37.   Kinnunen, Tommi: Neljäntienristeys
38.   Kinnunen, Tommi: Lopotti
39.   Kinsella, Sophie: Kuka on pomo
40.   Lassila, Pertti: Kesän kerran mentyä
41.   Lehikoinen, Tiina: Yksityisiä tragedioita
42.   Lento, Liliana: Dionnen tytöt
43.   Leppälahti, Merja: Vahvaa väkeä
44.   Luhtanen, Sari: Linssit huurussa
45.   Luhtanen, Sari: Murusia
46.   Malmquist, Tom: Joka hetki olemme yhä elossa
47.   Marklund, Liza: Uhatut
48.   Maskame, Estelle: DIMILY- rakastan
49.   McFarlane, Mhairi: Sinusta kaikki alkoi
50.   McFarlane, Mhairi: Sinuun minä jäin
51.   McFarlane, Mhairi: Tyttö muiden joukossa
52.   Meyer, Stephenie: Kemisti
53.   Mipham, Sakyong: Meditatiivinen juokseminen
54.   Moyes, JoJo: Kerro minulle jotain hyvää
55.   Moyes, JoJo: Jos olisit tässä
56.   Moyes, JoJo: Parillisia ja parittomia
57.   Murakami, Haruki: Norwegian wood
58.   Murakami, Haruki: Värittömän miehen vaellusvuodet
59.   Myllymäki, Mia: Väkevä mieli
60.   Myllyoja, Ninni & Kullas, Emilia: Mitä jokaisen kotiäidin tulisi tietää sijoittamisesta
61.   Niemi, Juuli: Et kävele yksin
62.   Noronen, Paula: Supermarsu lentää Intiaan
63.   Nothomb, Amélie: Le crime du comte Neville
64.   Nothom, Amélie: Le voyage d’hiver
65.   Oksanen, Sofi: Norma
66.   Ollikainen, Aki: Musta satu
67.   Paloheimo, Laura: Mama mojo
68.   Pancol, Katherine: Mimmit
69.   Pancol, Katherine: Mimmit 2
70.   Pancol, Katherine: Mimmit 3
71.   Parkkinen, Leena: Säädyllinen ainesosa
72.   Perho, Anna: Antisäätäjä
73.   Pettersen, Siri: Odinsbarn
74.   Premoli, Anna: Ti prego lasciati odiare
75.   Pulkkinen Riikka: Paras mahdollinen maailma
76.   Pöyliö, Sari: Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä
77.   Rannela, Terhi: Amsterdam, Anne F. ja minä
78.   Rannela, Terhi: Kirjoita nuorille
79.   Reijonen, Kati: Lyhyt matka perille – meditaatiosta, elämästä ja rakkaudesta
80.   Reynolds, Alastair: Pääteasema
81.   Reynolds, Alastair: Terästuulen yllä
82.   Rice, Anne: Kuinka prinsessa Ruusunen hurmataan
83.   Rytisalo, Minna: Lempi
84.   See, Lisa: Lumikukka ja salainen viuhka
85.   Simukka, Salla: Punainen kuin veri
86.   Simukka, Salla: Valkea kuin lumi
87.   Simukka, Salla: Sisarla
88.   Syvärinen, Katri: Löydä elämän taika – Sisäinen matka suorittamisesta iloon
89.   Thoreau, Henry David: Walden
90.   Tuominen, Taija: Minusta tulee kirjailija
91.   Turtschaninoff, Maria: Maresi – Punaisen luostarin kronikoita
92.   Utrio, Kaari: Ruma kreivitär
93.   Vaahtera, Veera: Kevyesti kipsissä
94.   Vanhatalo, Pauliina: Keskivaikea vuosi
95.   Wells, Rebecca: Jumalaiset jajasiskot
96.   Weselius, Hanna: Alma!
97.   With, Niina: Taisit narrata, Stella
98.   With, Niina: Joko taas, Stella
99.   Wohlleben, Peter: Puiden salattu elämä
100.                   Ylimartimo, Sisko & Montgomery, Lucy M: Alppipolku. L. M. Montgomeryn elämä ja teokset

perjantai 1. joulukuuta 2017

Marraskuun kirjavinkki: Väärän kissan päivä

Kuva: Atena
Väärän kissan päivä on Pasi Ilmari Jääskeläisen yhdenpäivänromaani. Sen genreä on vaikeaa - ja turhaa - määritellä. Se on kiehtova tarina, jota on vaikea kertoa eteenpäin. 

Kaikki alkaa, kun keski-ikäinen kaupunkisuunnittelija Kaarna saa viestin, että hänen muistisairas äitinsä on kuollut. Kun Kaarna lähtee katsomaan äitiään, tämä nouseekin pystyy, lähtee kävelemään ja karkaa Kaarnalta. Äitiin on testattu kokeellista lääkettä, jonka tarkoitus on palauttaa muistot, mutta lääkettä on saatava säännöllisesti. Kaarnan on siis pian löydettävä äitinsä lapsuuden kaupungistaan muistojaan seuraten. 

Tästä tarina kuitenkin vasta alkaa. Huomasin pian lukevani aivan toisenlaista kirjaa kuin olin kuvitellut. Kirjan tapahtumat karkasivat otteestani yhä uudestaan juuri, kun olin luullut saavani niistä kiinni. Kaupungin karnevaalipäivä ja sivuilta kurkkivat väärät kissat vain lisäävät kirjan surrealistista tunnelmaa. 

Kaarna on pian yhtä sekaisin kuin lukijakin. Muistisairaan äidin muistoihin ei ole luottamista, mutta myös Kaarnan omat muistot alkavat osoittautua virheellisiksi tai valheellisiksi. Mikä on totuus niistä lapsuuden tapahtumista, joita Kaarna ei muista? Mikä tai kuka ihminen on, jos hänen mielensä on tuhoutunut tai konstruoitu uusiksi?
Jotain kirjan onnistumisesta kertoo sekin, että muisti ja muistot mietityttivät pitkään kirjan lukemisen jälkeenkin.
Äiti oli selittänyt hymyillen, että kaikki tarinat, älyttömimmätkin, olivat jollain tasolla tosia. Ihmisillä nimittäin oli syvällinen tarve puhua totta. Oli hyvin raskasta ja kuluttavaa jättää asioita kertomatta. Tarinoiden kertominen oli viekas tapa saada puhua salaa, turvallisesti ja kenenkään huomaamatta ääneen niistäkin asioista, joiden oli pysyttävä ikuisesti salaisuuksina. Siksi tarinat olivat niin tärkeitä: ilman niitä olisi ollut pakko vaieta siitä, mistä ei voi puhua.

Useat sivujuonet lisäävät kierroksia ja kerroksia. Lukijalle vihjaillaan toistuvasti, ettei hänellekään kerrota kaikkea. En yleensä pidä liiasta salamyhkäisyydestä tai monitulkintaisuudesta, ja välillä juonenkäänteet ärsyttivätkin (missä vaiheessa on sovittu, että päähenkilö voi vain äkkiä nukahtaa ja alkaa nähdä unta ilman, että tämä lukijalle selvästi etukäteen ilmoitetaan?). Tällä kertaa minun on kuitenkin pakko myöntää, että tällä kertaa sekametelisoppamaisuus oli osa kirjan hienoutta.

Jääskeläinen itse kutsuu tyyliään reaalifantasiaksi (wikipedia). Hänen tapansa sotkea genrerajat osuu oman makuni napakymppiin. Tämänkin kirjan voisi lukea varsin realistisella otteella, mutta halutessaan kirjassa voi nähdä niin fantasiaa, sci-fiä, jännityskertomusta kuin dekkariakin.
Näin monen aineksen keitos voisi helposti tulla sekavaksi, mutta tämän tarinan kohdalla monet maut ovat vain osa sen viehätystä.  Lukijalle heitetyt yllätykset toimivat kuin sopivat makupalat sopassa.  

Kaiken kaikkiaan Väärän kissan päivä on kirja, jonka toivotan todella tervetulleeksi suomalaisen marrasräntärealismin rinnalle.  

P.S. Väärän kissan päivä oli 93. lukemani kirja tänä vuonna. Loppurutistus jäljellä omassa Suomi 100 - 100 kirjaa - haasteessani! 

perjantai 17. marraskuuta 2017

Kuinka kirja syntyy 2: Ensimmäinen versio

Kaikki kirjat lähtevät liikkeelle ideasta, mutta sen jälkeen kirjoittajien polut eroavat. Eivätkä vain tarinan, vaan myös työtapojen osalta. 

Jotkut suunnittelevat todella huolellisesti, ennen kuin alkavat kirjoittaa ensimmäistä versiotaan. Minun tyylini taas on räimiä ensimmäinen versio paperille liikoja suunnittelematta. Minulle suunnittelu on liian teknistä. Miten minä voisin päättää, millaisia minun hahmoni ovat, kun heillä on ihan oma luonteensa? Miten minä voisin määritellä hahmojeni puolesta, mitä he haluavat? Ja jos en oikein tiedä, mitä he haluavat, mistä ihmeestä minä silloin voisin tietää, mitä heille tapahtuu?

Kerroin jo aiemmin, ettei minulla ole vaikeuksia saada ideoita. Sen sijaan minulla on ollut suuria vaikeuksia kehittää ideoitani valmiiksi ja laittaa ne paperille. Pitkän aikaa tekstini tyssäsivät siihen, että kuvittelin, että ideoideni pitäisi olla valmiita, ennen kuin alan kirjoittaa. 

Kesti kauan tajuta, että kirjaa voi alkaa kirjoittaa, vaikkei oikeastaan vielä ihan tietäisikään, mitä siinä tapahtuu. Minut opetti tavallaan kirjoittamaan NaNoWriMo.

Logo NaNoWriMo:n sivuilta.

NaNoWriMo on henkilökohtainen haaste, jossa marraskuun aikana kirjoitetaan 50 000 sanaa pitkä kirja. Idea kuulosti hullulta, mutta kun tartuin haasteeseen, rakastuin NaNoWriMoon heti. 1667 sanan päivätavoite on säälimätön, mutta selkeä. Tekstiä alkoi syntyä. Vaikeina hetkinä kilahti sähköpostiin maailmankuulujen kirjailijoiden kannustuspuheita ja työskentelyä helpotti tieto siitä, että niin monet muutkin kirjoittajat ympäri maailman kamppailivat samaan aikaan tekstinsä parissa.

Laakson poika, Aavan tyttö syntyi marraskuussa 2009. En silloin itse asiassa edes ajatellut, että tästä tarinasta syntyisi muuta kuin NaNo-romaani. Se oli toinen varsinainen NaNo-romaanini ja olin vaiheessa, jossa vasta harjoittelin säännöllisen kirjoitusrytmin löytämistä. Tekstin tuottaminen oli minulle pääasia. 

Mutta kun aloin kirjoittaa, tarina lähti viemään mukanaan. Mini-ideoita alkoi syntyä, hahmojen motiivit selviytyä, juonen kaari hahmottua. Paljon tuli yllättyksenä itsellenikin. Jotkut sivuhenkilöt ottivatkin päähenkilön roolin ja jotkut aluksi tärkeät tapahtumat jäivätkin vain pieniksi sivujuoniksi. Elin niin vahvasti tarinan maailmassa, että minun oli välillä vaikea irrottautua siitä normaalin elämääni. En luultavasti koskaan tunne itseäni luovemmaksi kuin NaNo-marraskuiden aikaan. 

Ja mikä mahtavinta - kuukauden ihanan seikkailun jälkeen minulla oli kasassa tekstin ensimmäinen versio.

NaNoWriMo:n Camp-versioihin
voi osallistua huhtikuussa ja heinäkuussa.
30 ennen 30 syntyi vuoden 2013 huhtikuussa.
Se versio oli todella sekava ja sotkuinen. Paremmalla suunnittelulla  välttyisi aika monelta turhalta työvaiheelta! NaNoWriMo ei siis ole mikään oikotie onneen. Kuukaudessa kokoon kasattu versio ei todellakaan ole valmis. Itse asiassa se on ihan kamala. Siitä on vaikea löytää mitään hyvää, teksti toistaa itseään, kielikuvat ovat kliseitä, hahmot tekevät täysin päättömiä ratkaisuja.

Marraskuun 2009 jälkeen kävi, kuten minulle yleensä käy Nano-kuukauden jälkeen. Minulla kesti pitkään, että kestin edes katsoa ensimmäistä versiotani. Mutta kun sitten joskus parin vuoden kuluttua aloin lukea Laakson poikaa, Aavan tyttöä, huomasin, ettei se ollutkaan niin huono, kuin kuvittelin. Pidin sen hahmoista. Jotkut lauseista olivat kauniita. Kaiken heinäsuovan keskeltä alkoikin löytyä pieniä helmiä. 

NaNoWriMo:n hienous on siinä, että teksti syntyy. Tekstistä ja sen hahmoista tietää kuukauden seikkailujen jälkeen paljon enemmän. Teksti ei ole enää vain epämääräinen ajatus, vaan oikeasti ja konkreettisesti olemassa. Silloin se on jotain, jota voi muokata, korjata ja viedä eteenpäin. 

* * *
Ajattelin ottaa selvää, kuinka kirja syntyy. Seuraan tässä blogitekstisarjassani yhden käsikirjoituksen matkaa kohti valmista käsikirjoitusta. Vielä en tiedä itsekään, kuinka matka päättyy.