Viikonlopun yli matkalla eikä sanaakaan kirjoitettuna sen enempää blogiin kuin tekstitiedostoihinkin. Huono omatunto? Kyllä vain. Toisaalta projektini ovat siinä vaiheessa, että ehkä pieni hauduttelukin teki hyvää.
Vuoden vaihteessa minulla on monesti ollut tapana henkkoht päiväkirjassani käydä läpi vuoden tapahtumia, kohokohtia ja käännekohtia. Voisi olla ihan hyvä käydä läpi näitä kirjoitusprojektejakin. Ehkä niistä tulee valmiita, kun ne julkistaa maailmalle...?
Jonkun verran aikaani vei kirjoittamisen opiskelu Jyväskylän avoimessa yliopistossa, eli kirjoitin aika monta tekstiä opintoja varten. Niistä mieleen jäi ehkä eniten kaksi novellia, Matkalla ja Kuninkaita. Kirjoitin myös sellaista, mitä en yleensä kirjoita, asiaesseitä, proosaesseen, runoja, draaakohtauksia... Jouduin pois mukavuusalueelta ja kokeilemaan uutta, mutta paradoksaalista kyllä, kirjoittamisen opiskelu vei aikaa kirjoittamiselta, joten osittain on sellainen olo, etten saanut tarpeeksi tehtyä. Toisaalta en kyllä yhtään kadu, että suoritin perusopinnot. Mutta tästä lisää joskus myöhemmin.
Viime vuonna minulla oli työn alla kaksi kirjoitusprojektia yli muiden. Ensimmäisen työnimi on 30 -projekti ja se on kepeää chick litiä, lähtenyt parodiana omasta elämästäni, mutta Elinasta on kaikkien muokkausvaiheiden kautta tullut omilla jaloillaan seisova, täysiverinen romaanisankaritar. Elina on seikkaillut maailmalla jo ja tullut takaisin, koska "ei sovellu kustannusohjelmaan", mutta en ole vielä luopunut täysin toivosta. Elinalle on pari jatko-osaakin jo suunniteltuna ja osin kirjoitettuna, mutta niin alkutekijöissä, ettei niistä vielä oikein voi puhuakaan. Elina on jälleen ollut lomilla muokkauskierroksella, ja lähtee valloittamaan kustantamoja kevään aikana. Jos ei kukaan Elinaa kustannusohjelmaansa huoli, saa Elina uuden elämän täällä blogissa, koska olen sitä mieltä, että Elinan tarina ei kuulu pelkästään pöytälaatikkoon.
Toisesta on vaikea kertoa mitään paljastamatta liikaa, mutta kutsutaan sitä vaikka GS:ksi. Se on aikuisten romaani, sijoittuu jonkinlaiseen rinnakkaistodellisuuteen, ja siinä järjestetään eräs tosi-tv-kilpailu... GS on ollut työn alla ikuisuuden, koska se on oikeasti aivan täysin älytön, mutta myös hyvin koukuttava. Tällä hetkellä olen päätynyt sen suhteen ratkaisuun, jossa jokaisella henkilöllä on oma lukunsa. Haastava ratkaisu...!
Tämän lisäksi on kesken monta muuta projektia. Toinen ikuisuusprojektini on Andalonin fantasiamaailmaan sijoittuva romaani, jota olen kirjoittanut lukioajoista asti. Senkin haluaisin kirjoittaa loppuun, pidän maailmasta ja sen henkilöistä paljon. Sitten on myös aikuisten fantasiaromaani, jonka päähenkilö on kuolematon. Se sai alkunsa eräästä Nicholas Cageen liittyvästä lehtiartikkelista :) (aiheita voi siis todella saada mistä vain...)
Kolmas tällä hetkellä sivussa oleva projekti kulkee työnimellä Laakson poika, Aavan tyttö ja sai alkunsa NaNo-romaanina, ennen kuin alkoi kasvaa. Senkin maailma on minulle rakas ja tahdon sinnekin vielä palata... Laakson ja Aavan maailmaan on suunnitteilla myös jatko-osa.
Näistä kaikista on kirjoitettu ainakin ensimmäinen versio, mutta muokkausta edessä vielä aivan loputtomasti. Jos saisin edes tähän asti saamani ideat ja romaaniaihiot joskus kirjoitettua loppuun, olisin kirjoittanut jo aika monta käsikirjoitusta...!
Tästäkin voi siis päätellä, mikä ongelmani kirjoittajana on. Tekstiä kyllä syntyy, aiheita näen kaikkialla, mutta se loppuun asti tekeminen...! Aargh. Ensi vuoden tavoitteeni voisikin olla saada loppuun edes yksi näistä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti