sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Viisi prosenttia, viisi promillea

Pääprojektini jo jonkun aikaa on ollut chick lit -kässärini 30 ennen 30.  Olen nyt lähettänyt sen lähes kaikkiin kustantamoihin, joihin sen jollain tavalla voisin kuvitella sopivan, lukuun ottamatta niitä, joihin kässäri pitäisi lähettää postissa. (Okei, ymmärrän, että sähköisesti ihmisten kynnys alentuu ja kustantamot saavat enemmän roskaa, mutta paperiversioiden lähettäminen 2010-luvulla tuntuu kyllä joltain rinnakkaistodellisuuteen joutumiselta...)

Olen saanut enimmäkseen takaisin vain monistettuja kiitos, mutta ei kiitos -kirjeitä, joista ei oikein tiedä, vaivautuiko kukaan lukemaan ensimmäistä riviä pidemmälle. Mutta! Kolmesta kustantamosta olen saanut myös jotain positiivistakin takaisin. Kahdessa niistä oltiin myös sitä mieltä, ettei kirjalleni ole markkinoita. Kolmannessa luetaan vielä...

Olen siis päässyt niiden viiden prosentin joukkoon, jotka saavat jonkinasteista henkkoht palautetta. Mutta kun pitäisi päästä viiden PROMILLEN joukkoon, että saisi kustannussopimuksen! Voi hyvinkin käydä niin, että lähes kolme vuotta tekstiä työstettyäni, satojen työtuntien jälkeen jään ilman kustannussopimusta. 

Tuntuu toki hienolta saada edes jotain positiivista kustantamoista takaisin. Ehkä sen enempää ei voi tällainen amatöörikirjoittaja odottaakaan. Mutta ei sitäkään voi kieltää, että pettymyshän se on, jos niihin viiteen promilleen ei pääse. Vaikka kuinka kirjoitan ennen kaikkea itselleni, eikä kustannussopimus sinänsä mitään muuta, niin on kuitenkin aika eri asia olla pöytälaatikkokirjailija ja julkaissut kirjailija.

Kirjoittaminen jatkuu. Jos ei nyt, niin jonain päivänä käsikirjoitukseni on niiden viiden käsikirjoituksen joukossa, jotka tuhannen joukosta julkaistaan. 

lauantai 6. helmikuuta 2016

Laakson poika, Aavan tyttö



Ensimmäiseksi Wattpadilla julkaistavaksi kirjakseni (vai käsikirjoitukseksi? tarinaksi? romaaniksi?) olen valinnut vuonna 2009 valmistuneen NaNo-romaanin. Ensimmäinen luku on nyt julki!

Idea vaaleasta, sirosta pojasta ja häntä päätä pidemmästä, tummiin pukeutuneesta soturiprinsessasta oli ollut minulla jo jonkin aikaa. Laakson ja Aavan mytologia oli myös jo muotoutunut päässäni, mutta tekstiä ei syntynyt. Siksi vuonna 2009 valitsin Pajun ja Mai-Main tarinan NaNo-romaaniini.

Kyseessä oli oikeastaan vasta toinen kerta, kun osallistuin NaNoWriMoon. Ajatuksena oli lähinnä kirjoittaa mahdollisimman paljon sanoja kasaan. Yllätyksiä sattui tietenkin, kuten aina NaNo-matkalla. Sekin tuli yllätyksenä, että maailma jäi elämään mieleeni. Jatko-osia on tällekin jo suunniteltuna.

Laakson poikaa, Aavan tyttöä on tietenkin muokkailtu todella paljon ensimmäisestä versiosta ja tarina ja henkilöt ovat syventyneet. Alkuperäinen rakkaustarina on kuitenkin yhä sama. Siinä minua kutkuttaa erityisesti ajatus siitä, että nainen on tässä parissa selkeästi fyysisesti voimakkaampi ja isokokoisempi. Epätavallinen asetelma näiden kahden välillä toimii mielessäni vastoin odotuksia.

perjantai 5. helmikuuta 2016

Julkaisukynnys ylitetty!

Nimittäin oma julkaisukynnykseni!

Tämän blogin idea oli alun perinkin myös julkaista tekstejäni muille luettavaksi ja kommentoitavaksi. Sitten alkoi jänskättää, vaikkei blogiani kukaan seuraakaan, ja sitten Blogger teki teknisesti hankalaksi tekstien keräämisen samaan paikkaan.

Hesarissa oli viime viikolla juttua nuoresta Estelle Maskamesta, joka alkoi julkaista tarinoitaan Wattpad-alustalla, sai järjettömän määrän lukijoita ja lopulta kustannussopimuksen. Tarina on sinänsä hieno, mutta ei kovin realistisesti tavoiteltavissa. Sieltä kuitenkin sain ratkaisun tekstien julkaisuongelmaani, eli minulla on nyt Wattpad-profiili, ja olen ihan virallisesti julkaissut nyt ensimmäisen novellini!

Minulla ei ole mitään käsitystä, lukeeko kukaan suomenkielisiä juttuja tuolla, enkä ole vielä ehtinyt tutustua sivustoon sen tarkemmin. Vaikuttaa kuitenkin paremmalta tekstien julkaisualustalta kuin Blogger, saa suunnitella kannen tarinalleen jne. Tekstit-linkistä blogin yläkulmasta pääsee tutkailemaan julkaisujani jatkossa.

Ensimmäinen julkaisuni on novelli Kuninkaita. Se syntyi kirjoittamisen perusopintojen aikana Faktan ja fiktion vuoropuhelukurssilla. Olin valinnut kurssin alussa työskentelyn pohjaksi uutisen, jossa nuori mies päätyi Joensuun Suvantosillalta jokeen. Olin aikonut kirjoittaa uutisen aiheesta aivan erilaisen novellin, mutta kun syyslomalla ajoin yksin kohti Joensuuta, alkoikin Kuninkaiden minäkertoja kertoa minulle tarinaansa. Hetki oli taianomainen, hätkähdyttävä. Harvoin henkilöt tulevat luokseni yhtä vahvoina ja elävinä. 

Kuninkaita on itselleni edelleen arvoituksellinen novelli. Sen päähenkilö on minulle yhtä aikaa tuttu ja aivan tuntematon. Novelli itsessään on myös aika erilainen kuin yleensä kirjoittamani, mutta kirjoitin ensimmäisen version valmiiksi lähes yhdeltä istumalta. Tuntui kuin olisin kirjoittanut vain minä-kertojan tarinan hänen oman sanelunsa mukaan.


Halusin jättää novelliin jotain tuosta tunteesta, joten itselleni epätyypillinen puhekielinen ilmaisu jäi lopulliseen versioon. Novelliin kietoutui viimeistelyssä myös saman kurssin aikana kirjoittamani esseen ajatuksia nuorten miesten ongelmista. Novellin työnimi oli pitkään Kukkosen hyppy, mutta nimen keksittyäni olen sitä mieltä, ettei nimi voisi olla mitään muuta kuin Kuninkaita.